fbpx

Erilaisten muistoesineiden valmistaminen on tärkeä osa työtäni. Rakastan sitä, että esineillä on tarina ja että voin kenties jatkaa esineen käyttöikää jossakin muussa kuin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

Tiina otti minuun yhteyttä ja kertoi että hänen anoppinsa 80 v. syntymäpäivä on lähestymässä.

Haaveena oli saada anopille lahja, joka valmistettaisiin rikkoontuneen kristallisokerikon hopeisesta jalkaosasta.

Sokerikon jalasta valmistettu riipus / rintaneula

 

 

 

 

 

 

Sokerikon hopeajalka, lähtökohta.

 

 

 

 

 

 

Hyvin lyhyt tarina sokerikon historiasta

Elettiin vuotta 1967. Maila ja Johannes päättävät virallistaa suhteensa ja mennä naimisiin. Häät vietetään 13.8.1967.

Häälahjaksi pari saa Mailan isosiskolta kermakon ja sokerikon, jotka oli valmistettu ohuesta kristallista ja niissä oli hopeajalka monogrammein kaiverrettuna.

Jossain matkan varrella sokerikkoon tuli särö jalan liitoskohtaan, niinpä kermakko ja sokerikko siirtyivät vitriinin puolelle vuosikymmeniksi, kunnes viime vuonna Maila päätti, että rikkoontuneet tavarat saavat lähteä.

Tiina otti sokerikon jalan talteen ja toimitti minulle tarkasteltavaksi.

Toiveissa oli joko kaulakoru tai rintakoru tästä hopeisesta jalasta valmistettuna.

 

 

Tältä jalka näytti. ajan patinaa ja muutamia kolhuja saaneena.

 

 

 

 

 

Jalassa on hopean leimat, joten siitä voi korun tehdä.

 

 

 

 

 

Pohjalevyssä oli leima MH. Pohja on siis alpakkaa ja sitä ei, suuren nikkelipitoisuutensa vuoksi, voi jättää koruun.

 

 

 

Poistin pohjalevyn ja samalla sain helposti tyhjennettyä jalan sisällä olevan kipsin ja kristallilasin tynkäkin poistui samalla.

Jalka tyhjennettynä ja patinoitunut pinta kirkastettuna. Nyt voin jo suunnitella mitä tästä oikein tulee.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aarteistani löysin kauan sitten Thaimaasta ostamani Shiva Eye -korukiven. Muodoltaan ja symboliikkansa vuoksi se sopi mielestäni täydellisesti juuri tähän työhön.

Istutin Shivan Eyen madallettuun hopeajalkaan

 

 

 

 

 

Uuden taustalevyn sahasin 925-hopeasta ja juotin lenkit kaulaketjua varten sekä ideoin neulakiinnityksen niitä tilanteita varten, kun korua halutaan käyttää rintakoruna.

 

 

 

 

 

Jotta koru olisi tasapainoinen niin siihen ei voinut kovin ohutta hopeaketjua asentaa. Vaihtoehtoina olivat 2,4 mm paksu käärmeketju tai suhteellisen massiivinen papuketju.

Päädyimme papuketjuun.

 

 

 

 

Jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen työ.

Ja jälleen kerran sain huomata, kuinka mahdotonta on valokuvata kiiltäviä, joka suuntaan kaarevia, hopeakoruja. Ne kun kaappaavat peilin tavoin kaiken ympäriltään. Ei auta kuvausteltat eikä kikkakolmoset. Lopulta päätin, että sormeni ja muut kuvajaiset saavat kuvissa näkyä.

Hyvää syntymäpäivää Maila.

Hyvää tammikuun, 2020, loppua kaikille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: